50 tarinaa MINUSTA – osa 29

2.09.2010 - 16:38 / norpatti.



En mä oikein vieläkään tiedä, mikä on graafikko ja voinko kutsua itseäni sellaiseksi. Mutta koulut on käyty ja jos ei muuta, niin graafikon YLPEYS mulla on. Sekä taito vittuuntua, kun “asiakkaalle” ei jutut kelpaa. Ainiin, selvitin tätä merkintää tehdessä mikä on ex libris. :P
Kaikkien MUIDEN graafikoiden oletan edelleen vihaavan mua (koska a) teen paskoja juttuja b) ihmiset tykkää niistä). Terkkuja! o/

Kategoria: sarjakuvat.
Tagit: , , ,



40 vastausta - “50 tarinaa MINUSTA – osa 29”

  1. Tea Kirjoittaa:

    Mulla on tällä hetkellä aika paljon samoja VIILIKSIÄ ku tässä sarjiksessa 8<

    Kaikki muut ON aina parempia, vituran vitura!

  2. norpatti Kirjoittaa:

    Mut sä oot Teukka kuiteski superhyvä! Mää kato tiän!

  3. Mussu Kirjoittaa:

    Awwwwww……. :-)

  4. Uranus Kirjoittaa:

    Kohta missä lukee : MÄ OON PASKA & se vieressä susta oleva kuva on niin ihana & hauska.
    Kuva missä olet lukiossa & oot EVVK niin samastun kuvaan oikein hyvin ahkerana lukiolaisena.
    Parhaimpia asioita sarjakuvissasi on se miten piirrät erillaisia ja persoonallisia ilmeitä “hahmoillesi”!
    Mitä tarkoittaa CMYK ? Jäin pohtimaan sitä

  5. anna Kirjoittaa:

    miulla oli vähän samoja juttuja kuvislukiossa. tuntu aina etten ymmärtäny uusista tekniikoista et mitä niillä voi tehdä, sit kaikki muut teki kaikkee uuber-hienoo. mut sitten tajusin, että oon vaan hidas, tarviin enemmän aikaa uuden käsittelemiseen ja ymmärtämiseen.

    herkkänä ihmisenä on vähän enemmän tekemistä koulumaailmassa. tarviisin varmaan jonku small talk-kurssin tai jotain, että pääsis yli tästä ujoudesta :D

  6. kivi Kirjoittaa:

    Olipas mukava lukasta ja katella taas tämäkin sarjis. :)

  7. niobe Kirjoittaa:

    Ooh, tää on niin kouriintuntuva, mahtava! Sä olet siis ihan paras <3

  8. nyymi Kirjoittaa:

    Hahaa, mulla on ollut täysin samanlaiset fiilikset koko koulunkäyntiä kohtaan siitä asti kun menin kolmannelle luokalle, kuvittele! Kaikki muut on parempia, en osaa mitään, muut tekee kaiken täydellisesti, nyt ne varmaan ihmettelee miksi en osaa tätä ja huomaa kuinka surkea oon jne jne.
    Nyt, 22 -vuotiaana pääsin ammattikorkeakouluun, joka on tietämättäni painottunut kieliin ja kansainvälisyyteen! KAUHISTUS!! Enhän minä sellaista osaa ja olen ihan surkea ja en hallitse kaikkea ja huono sanavarasto ja kaikki muut ovat täydellisiä ja miettivät varmaan miten olen edes päässyt koko kouluu kun olen näin paska… Mutta nyt aion kuitenkin yrittää! Tämä on ainutkertainen tilaisuus oppia kielet kunnolla ja kyetä käyttämään niitä kuin vettä vaan, ominpäin en olisi tuohon kouluun hakenut jos olisin vain tiennyt mitä tuleman pitää. Onni onnettomuudessa siis, mutta pelottaa vain niin pirusti!
    Ihana sarjakuva siis, muistuttaa minua etten ole yksin näiden alemmuuskompleksieni kanssa <3

  9. Atte Kirjoittaa:

    Itsesääli ja EVO-asenne: taiteellisen ja luovan ihmisen kaksi suurinta saatanaa :D

    Komea sarjis, pitkä ja tyylikäs tämäkin. Tämä oli kyllä hyvä, näkyi aika hyvin kehitys tähän tilanteeseen hyvin! Aina voisi luulla ettei riitä, ei ole tarpeeksi hyvä tai mitä ikinä teetkin elämässäsi, aina joku muu tekee sen niin vitun paljon paremmin-josta päästääkin jokaisen taiteilijan , piirtäjän, kirjailijan ja runopojan-ja tytön tärkempään opetukseen.

    Taide ja kauneus on katsojan silmissä, ei teoksessa.

    -Atte

  10. sea Kirjoittaa:

    Mä olen myös niitä jotka on aina tuntenut itsensä tyhmäksi koulussa. Meillä oli ala-asteella vielä opettaja jolla oli selvät suosikin, joihin mä en kuulunut (mun piti olla tyhmä kun mun sisko ja isäkin kerta oli, opettaja oli opettanut molempia). Mun serkku taasen kuului fiksuihin. Vuosia myöhemmin serkku oli mun luona käymässä kun asuin Englannissa. Se kuuli jonkun puhuvan keittiössä (englanniksi) ja sanoi ettei uskaltanut tulla sinne kun luuli siellä olevan jonkun muun, mutta minähän se siellä pajatin. Oli serkullekin aika yllätys, että minä olin niin hyvä englannissa.

    Täytyy sanoa ettei mikään matikka tai historia kiinnostanut minuakaan yläasteella tai ammattikoulussa, mutta kun näin vanhempana (vajaa 30v) menin iltalukioon historiasta onkin tullut lempiaineeni. Välillä kyllä saa vähän joka aineessa hävetä kun muut tietävät paljon enemmän kun minä, ei oikein nuorena tullut pidettyä korvia auki ja nyt joutuu opettelemaan paljon peruskoulun asioitakin.

  11. Kati K. Kirjoittaa:

    Milla, tama on ihana. Tosi hyvin kerrottu, elaydyin niin.
    Vika ruutu ja taysilla pursuvat kyyneleet…che bello!!!

  12. Nanoxt Kirjoittaa:

    Niin siistin tarinan ittestäs väsäsit nyt että vaikka päivittäin tsekkailen onko tänne tullu uusia juttuja, niin nyt piti ihan kommentti jättää :D
    Keep up the good work!

  13. Jo Kirjoittaa:

    Musta tuntuu että olet jotenkin astunut askeleen eteenpäin, itsessäsi. Vaik en tiedä koska ajallisesti olet nämä muutamat viime merkinnät piirtänyt.
    Onneksi olkoon, mahtava juttu.

    )))hali(((

  14. Anu Kirjoittaa:

    Tää on niin rehellistä kamaa että tätä on pakko rakastaa! <3 Todella ihailen Millan kaltaisia ihmisiä, jotka pistävät ittensä likoon- omien nolouksien peittely ja coolin ulkokuoren pönkittäminen on liian yleistä ja helppoa. Tää asenne on kyllä jotain ihan muuta. Ja ihan malliesimerkki siitä, että oikea oppiminen tapahtuu usein jossain ihan muualla kuin koulunpenkillä… Hyvä Milla hyvä, pysy tuollasena, älä muutu!

  15. JJ Kirjoittaa:

    Tuttu juttu. 23-vuotiaana, tuhannen hukatun välivuoden jälkeen amk:uun, kuuden vuoden ryypisk… rypistämisen jälkeen mediapellen paperit kouraan – ja kaikki ammattiosaaminen vasta käytännössä vasta reippaasti opintojen jälkeen.

    Tosin mä tiesin jo opiskelemaan mennessä, mikä on ex libris.

    Sarjakuvasta: Arvostan ERITYISESTI kolmanneksi vikaa ruutua, sitä jossa on “MITÄ?!”-puhekupla. Jope-vaikutteita?

  16. JJ Kirjoittaa:

    Äh, “vasta käytännössä vasta”… No, yksi vasta vähemmän. Kuvittele vaikka vihta siihen tilalle.

  17. Emmi Kirjoittaa:

    Höpöhöpöhöpöhöpöhöpöhöpö! Kuka on väittänyt että kaikkien graafikoiden pitää tehdä samaan koppaan mahtuvaan matskua? Ole oma itsesi ja toteuta itseäsi! Ihmisiin vetoaa persoonallinen ja freesi näkökulma, idearikkaus ja aitous, ei tusina tavara.

    Silloin kun teet omaa juttuasi sitä voi saada vain sinulta. Tusina tavaraa voi saada tuhannelta paskan tärkeältä “graafikolta” jotka sokeasti vaan toistavat oppimaansa. Minusta graafikon kuuluu ennen kaikkea tuoda maailmaan jotain uutta, ja sen sinä olet tehnyt. SINÄ OSAAT!

  18. Kiisa Kirjoittaa:

    Niinhän se taitaa olla, että suurpinpiirtein jokaiselle tulee jossain vaiheessa opiskeluja uskon- ja motivaationpuute. Toiset ajattelee, että no, katotaan nyt eka tää yks koulu loppuun ja mietitään sitten uutta, toiset taas lähtee ensimmäisen vastoinkäymisen jälkeen etsiin uutta ala ja loikkii sitten koulusta kouluun. Ei siinä mitään, joku löytää onnensa niinkin. Ja loppujenlopuksi alaa voi vaihtaa vielä koska vain. Noin puolet keski-ikäisistä naisista vaihtaa musitaakseni ammattia jossain välissä.
    En vaan osaa-hetkiä tulee kyllä kaikille. Mäkin on sekä itseäni sekä koulutovereitani lohdutellu vaikeina jaksoina, että hei, oamkin ala on niin moniulotteinen, ettei kaikki voikaan soveltua jokaiseen tehtävään. Onneksi saa löytää sen oman linjansa.

    Mut ah, ihana “mihinä”. En oo kanssapohjalaisena koskaan tajunnu, miks tuo on niin vaikea sana, sehän kuulostaa ihan siltä, mitä trakoittaakin.

  19. eppi Kirjoittaa:

    Miksi tuo “Pohjanmaakortti” pitää aina ottaa esille kaikessa?

  20. joe Kirjoittaa:

    Oliko silloin useitakin emännän paikkoja auki? Emännät keinuu! (eli emännät rocks)

  21. hdcanis Kirjoittaa:

    Muuten, noista opiskelupaikoista ja vieraspaikkakuntalaisuudesta…fuksiryhmät on havaittu yleensä parhaiten toimiviksi silloin kun suuri osa ryhmästä tulee jostain opiskelupaikkakunnan ulkopuolelta. Moni tutor kiroaa hiljaa mielessään jos kuulee ohjattavien opiskelijoiden kotipaikkalistan olevan täynnä HelsinkiVantaaEspoota…

  22. VesaK Kirjoittaa:

    Voi että sää olet EHANA! Mää niin arvostan.

  23. Liisa Kirjoittaa:

    Paras merkintä ikinä. Ihana Milla <3

  24. Otso H Kirjoittaa:

    Samaistuin täysin. Itselläni on edelleenkin kompleksi siitä, etten osaa oikeasti mitään, olen vaan onnistunut kusettaan kaikkia niitä, ketkä on jotenkin positiivisesti suhtautuneet tuotoksiini. Pystynkin iloisena oikein rypemään paskassa palautteessa, mutta jos joku kehuu, en oikein tiedä miten suhtautua.

  25. flipper Kirjoittaa:

    Heh. Mulle Ex libris on aina tarkoittanut samaa kuin ‘tämä kirja on pöllitty’. Niin luki Sudenpentujen käsikirjassa. Oikeasti se on kai latinaa ja tarkoittaa ‘ kirjastosta’.

    Sinulla, Milla, on niin inspiroivia sarjakuvia. :)Tätä sarjakuvaa lukiessa oli mielessä koko ajan ajatus: “Voikohan minustakin tulla jotain noin suurta..” Itse yritän päästä lukiota läpi ja sen jälkeen…en tiedä. :l Piirtäjä, hypnoterapeutti, taikuri, nuorisotyöntekijä..?

    Ja tuo alemmuuskompleksi! Niin tuttua! Kaikki on rohkeampia, sosiaalisempia, ne osaa paremmin ja minä olen B-luokan piirtäjä! Ja ne nauraa takuulla mulle seläntakana…*vainoharhaisuutta*

    Kiitos tästä sarjakuvasta Milla. *syvä ,kunniottava kumarrus* <3

  26. mirmaarian Kirjoittaa:

    “Vaikeuksien kautta voittoon”.
    Tämä oli ihana,omakohtainen tarina täynnä tunteita.
    Kiitos Milla! <3

  27. hiiru Kirjoittaa:

    Voi pikku Millaa<3 Säähän oot PARAS! :D
    PS: Kauhajoki tais olla alunperin teirän äireen idea, näin muistelisin. ;)

  28. Olli P. Kirjoittaa:

    Huoh, tuota katsoessa tuli mieleen monta vuotta taaksepäi ku tuli kehuttua siiltä ircgalleriassa :D Ja se näköjään kannatti :)

    Itsellä ollu aika samanlaista piirtämisen kanssa, etsimistä ja etsimistä. Nyt kuitenkin edelleen jumittaa.. ei vaa saa mitää aikaiseksi julkaista/tehdä lisää piirroksia. Siitä koira sketsistäki mistä tuli keskisellä nimmaria pyydelles mainittua ei oo kuulunu mitää. Pari hassua pätkää vaa saanu tehtyä ei muuta. Tässähä vois vuodattaa omaa surkeutta vaikka viis kirjaa jos jaksaa, onhan näitä ongelmia meillä jokaisella.

    Taas oman talon remppaamiset.. itel rupee ahdistaa suunnattomasti jos huomaa jonku lattian hiema muuttuneen omissa silmissä, (nyt se natajaa enemmä, nyt se o kuiteski lahoamassa) jne.. Ei vaa pysty ottamaa rennosti :\ Ja ku välil tuloo noita mainoksia mis kerätää nälkäänäkeville rahaa, tuloo itelle vaa entistä paskempi olo heh.

    Mut hieno sarjis oli tää kiitti _o/

  29. Jannica Kirjoittaa:

    Niin tuttuja tunteita koulusta. Opettajat ei uskonut muhun “graafikkona” sillä mun taitot ja graafisen suunnittelun työt oli aina paskoja ja sillä omaa luokkaansa verrattuna muiden töihin. Ainoa vahvuus oli kaikki mikä liittyi piirtämiseen ja kuvitukseen :D
    Joku uusi opettaja oli jopa ihmeissään miten osannut jotain perusjuttuja jossain tekstitaitossa ja se kuulosti suunnilleen siltä et se epäsuorasti ihmettelee miten voin tehdä niin paskaa jälkeä.

    Vikana vuotena tuli kouluun meidän alan paras opettaja, joka uskoi kaikkiin ja oli todella kannustava ja antoi aina todella rakentavaa kritiikkiä kaikesta, lisäksi oli mukava, hauska ja todella hyvä opettamaan ;_; Sitä jäi kyllä ikävä kun se opetti aivan uusia juttuja meille mitä muut ei opettanut, kuten typografiaa aivan omalaatuisesti.

  30. MissKitt Kirjoittaa:

    Samaistun, kuten varmaan moni muukin. Tästä tuli mieleen itse asiassa ihan tämän alkuvuoden tapaus. Opiskelen graafisen suunnittelun media-assistentiksi, eikä mulla ensimmäisenä vuona ollut oppimisen kannalta mitään vaikeuksia, vaikka alemmuuskomplekseja oli silloinkin. Mutta kun kyse tuli taitosta niin auta armias kun sitä itkua väännettiin mäkin äärellä ku muut teki niin kauniita ja mulla näytti ihan lerssiltä.

    Kun vuoden olin jo vierustoverin näyttöä vuoden tuijotellut haikeana miettien että miksi ei onnistu, niin rupesin miettimään että mikä tässä nyt oikeasti mättää. Vastaus oli ihan yksinkertanen. En vaan tehnyt sitä mitä halusin. Itsehän olen siis super kuiva ihminen ja nyrpistelen nenään kaikille muille lehdille ku Helsingin sanomille ja pelilehdille. Niinpä rupesin miettimään, että mikä niissä on niin hienoa ja miksi mä väännän sitten tämmöstä shaibea, ku voisin tehä jotain samanlaista.

    Ku aloin miettimään, että mikä näyttää MUSTA hyvältä sen sijaan että olisin yrittänyt tehdä orjallisesti kirjan mukaan, niin alkoihan se sitten sujua. En ehkä tee yhtä upeaa jälkeä kuin vierustoverini, mutta se on hänen tapansa tehdä ja tämä on minun.

    Elikkä opetus on: Tekniikka on tekniikkaa, mutta luovuus tulee itsestä, eikä tekniikka ole mitään ilman sitä omaa luovuutta.

  31. Nemimonde Kirjoittaa:

    Sinällänsä hauskaa, että en oo ees samalla alalla (enkä tosin niin korkeasti koulutettukkaan) ja oon myös tuntenut olevani paska. Toisaalta kuulin, että mun alalla (näyttelijä) ei edes saa pitää itteensä hyvänä/loistavana, ettei kehitys keskeydy ja kusi nouse nuppiin. Mut tuo tuskin on muilla aloilla.

    Kyl mä tiedostan sen, että osaan, mutta mua vituttaa usein se, että sillon kun otan asiat kaikista vakavimmin niin vittuunnun aivan älyttömästi jos kaks ekaa kertaa ei mee hyvin.

  32. inkubi Kirjoittaa:

    Samaistun taas niiin täysin. :’D Ihana tarina. “Koska saa piirtää?” No niinpä! Itekin tarttisin jonkun “oman jutun” millä saisin itteni koulusta läpi. Armoo ei oo paljoa sadellu. D;

  33. naukuinen vika Kirjoittaa:

    Ihana tuo asenne, vaikka tuota lukiessa välillä olisi vain halunnut halata sua.

    btw, nää siun piirrustukset saa kyllä omankin innostuksen nousemaan piirtämisen suhteen. Kuuluu tai ei, mutta silti kiitän sua inspiraatiosta :)

  34. Leho Kirjoittaa:

    Terve!

    Tunnistan taiteilijan tästä :) Entinen tyttöystävä oli taiteilija, mutta kirjoituspuolelta. Tää on niin tätä; hirveänä tunteita nollasta sataan: huipulla ollaan tosi ylhäällä, alhaalla ollaan hyvin alhaalla. Vaikutti aika paljon mun elämään silloin ja jotenkin tiiän että norpatti sieki vaikutat monen ihmisen elämään! esim. juurikin sillä että osaat elää aallon harjalla :) Ihmiset saa susta inspiraatiota!

  35. ouNAH Kirjoittaa:

    tää oli aika tietyllä tavalla innoittava tarina tälläselle graafisen suunnittelun opiskelun aloittaneelle 16-vuotiaalle tytölle, kun mietityttää vielä että olisko SITTENKI pitäny käydä viel lukio. ja kun luokalla yli puolet on jo alan töitä tehneitä yli parikymppisiä, kyllä silloin tuntee itsensä muiden rinnalla suoraan sanottuna paskaks : D

  36. Saru Kirjoittaa:

    Ihana merkintä. Todella koskettavaa lukea näitä, mäkin opiskelin taiteellisella alalla jonkin aikaa enkä kokenut kuuluvani joukkoon. Se arvostelu on tosi raakaa ja muottiin pitää sopia mutta kuitenkin olla persoonallinen. Mäkin sain jälkeenpäin (jätin koulun kesken) kuulla vasta ne kehut…

  37. maeangela Kirjoittaa:

    Mulla oli just samanlaiset fiilikset merkonomia opiskellessa. Opiskelu oli sitä mikä ei kiinnostanut, dataustunneilla surffaamista netissä ja välillä tehtävien tekoa ja taloustunneilla piirtelin pääasiassa sarjakuvia (peräti 16 sivua?). Kukaan ei sillä tavalla välittänyt ees kaverustua. Itellä oli vain datanomikaveri ja sitäkin näki vain koulun loputtua sekä samoilla tunneilla.
    Sit vasta ku valmistui ja pääs taiteilijoitten pariin, uskallauduin ajatella, et kyllä mä sarjakuvataiteilijaksi ryhdyn. Ainoo asia, mikä tekee mut onnelliseksi (leffojen, kirjojen ja pelien lisäksi) :)

  38. Nena Kirjoittaa:

    Tää on niin inspiroiva tarina, yksi ehdoton suosikki koko blogissa. Käytin yhden aamupäivän ettiäkseni teikän kirjoittaman opinnäytetyön ja kun vihdoin löysin, sen tilaaminen omaan kirjastoon maksaa aRGh!! Kyllä tästä vielä rikastun, jotta pääsen sen lukemaan.

  39. norpatti Kirjoittaa:

    Huh, meni ihan kylmät väreet ja nous kyyneleet silmiin, kun luin tän pitkästä aikaa.. o_O Ääk, älä lue sitä! Se on ihan kauheeta shaissea se opinnäytetyö.. :D

  40. Neena Kirjoittaa:

    Moikka!

    Tää sarjakuva sai mut suorastaan liikuttuneeseen mielentilaan. Niin samoja fiiliksiä ollut kaltaisellani hauraalla lyyrikolla näin ekan opiskeluvuoden aikana Metropolian käsis-linjalla.

    Tää sai muhun uutta puhtia jatkaa ja pitää kiinni siitä rönsyilevästä kirjoitustyylistäni, josta kansa tykkää, mutta jota “oikeat taiteilijat” eivät ehkä osaa niinkään arvostaa.

    Kiitos siis ja kovasti tsemppiä jatkoon! :)

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus



Tämä on sarjakuvataiteilija Milla Paloniemen (aka norpatin) blogi. HUOM! Blogi saattaa sisältää materiaalia, joka ei sovi lapsille! Ethän kopioi/irroita kuvia/sarjiksia niiden alkuperäisestä yhteydestä, (poikkeuksena sitaattioikeus) kiitos! Kaikki blogin sisältö (c) Milla Paloniemi (norpatti)

EVO facebookissa, TYKKÄÄ! :)

Tägit

Archives

Blogroll