En vaan OSAA! » Blogin arkisto » 50 tarinaa MINUSTA – osa 30: Dear Eki, olenko seksuaali?

50 tarinaa MINUSTA – osa 30: Dear Eki, olenko seksuaali?

15.10.2010 - 20:25 / norpatti.


Perkele, tasa-arvo, TASA-ARVO! Eikö suvaitsemattomuus oo niinku jo so last season? Mä haluan elää yhteiskunnassa, jossa ei tarvitse alleviivata omaa tai muiden seksuaalista suuntautumista. (SAA alleviivata, mutta ei TARVITSE.)

(Ps: Tämä merkintä ei oikeastaan mitenkään suoraan liity YLE:n homoiltaohjelmaan, vaikka se hyvä olikin.)

Kategoria: sarjakuvat.
Tagit: ,



29 vastausta - “50 tarinaa MINUSTA – osa 30: Dear Eki, olenko seksuaali?”

  1. Kuhis Kirjoittaa:

    Wihii! Inspireerande minuakin, vois vääntää omat avautumiset. Hipovart kyllä hyvin paljon tätä sinun sarjista, mutta sehän ov vaa positiivista että kumpikin haluaa pysyä määrittelemättömissä ja olla avoin kaikille!

  2. Kejjo Kirjoittaa:

    Toisaalta mitä se haittaa sit vaik valitsee lokeronsa julki?

    Se haittaa kun halveksitaan ja rajoitetaan niin kuin Räsänen.

  3. Kiwi Kirjoittaa:

    Oon lukenu sun blogia pitkään, seurannu sun ajatuksia yms. mutta nyt ekaa kertaa tuntuu että kirjotit ylös jotain täysin sellaista, jonka voisin itse sanoa. Yritin selittää tätä n. kuukausi sitten eräälle ystävälleni joka jonkun letkautukseni jälkeen sanoi ettei ollut tajunnu minun olevan bi-seksuaali. Olin ihan ällikällä lyöty enkä ensin tiennyt mitä sanoa :D Sanoin etten olekaan, sen enempää kuin hetero tai mikään muukaan. Nautin vain elämästä.

    You go girl! :D

  4. Atte T Kirjoittaa:

    Hehheh. Toi partaukkeli on se sama mikä oli niissä “mikä tulee sanasta “karhu” mieleen “-sarjiksessa sen jonkun korkeasaarijutun yhteydessä. Kova äijä.

    Muttajoo. Ihan samaa mieltä olen. Ihminen on eläin :D

  5. Antti Kirjoittaa:

    Naulankantaan!
    Joku sanoi jossain:
    “kun asioille annetaan nimi, niitä on helpompi hallita”. Luulen, että tässäkin on osittain kysymys siitä.

    Pohdintaasi on mielenkiintoista tarkastella myös Henri Tajfel:in sosiaalisen identiteetin teorian näkökulmasta:
    http://www.avoin.helsinki.fi/oppimateriaalit/sosiaalipsykologia/tajfel.htm

  6. norpatti Kirjoittaa:

    Keijo, en mä sano, että pitäis salata asioita, jos niistä tekee mieli puhua. Mä vaan ihmettelen miksi siihen koetaan niin suurta tarvetta?

    Onko mussa jokin vialla (vai enkö vaan oo tarpeeksi SEKSUAALINEN tyyppi), kun mulle se ei oo se ekaks-tärkein asia toisessa ihmisessä? Tulee vähän hölmö olo itselle, jos uusi ihminen alkaa selittää heti tyyliin ekassa lauseessa että “oon sit hei homo (tms)!”.

  7. Kejjo Kirjoittaa:

    Kun läheltä kuuntelee noita ihmisiä, tuo näyttää tarpeelta kuulua yhteisöön, joka tukisi omia valintoja.

    Helpottaa elämää kun uskaltaa hieman hyökkäävästikin sanoutua irti suvun odotuksista hankkia poikaystävä/tyttöystävä ja perustaa perhe. Äiti voi olla kiva ja läheinen mutta tarjota kiusaannuttavaa apua: mitä jos juttelisit lääkärin kanssa -hengessä.

    Kun ilmaisee olevansa bi, löytää kavereita joiden kanssa uskaltaa olla bi paremmin kuin pelokkaana, ihan suopeittenkin normaalisuusvaatimusten painostamana nuorena. Löytää kokonaisen sateenkaarikulttuurin jota ei tiennyt olevan olemassakaan.

    Tytöillä on jännä tilanne. Kun ikäisensä pojat on tökeröjä lätkän ja bemareitten kanssa uhoavia ääliöitä, heteroparisuhde ei houkuttele. Ilahdutaan mangamaailmasta, jossa on pehmoja tyttömäisiä yaoi-teinejä jotka on helliä toisilleen. Arvaa onko tarjolla poikaystäviks vanhoja kunnon pitkätukkahippejä jotka rämppää kitaraa ja kampaa pitkää tukkaa ja maalaa vesiväreillä? No ei, homoksihan siinä on pakko ruveta ensi hätään. Ajan kanssa voi törmätä semmoiseenki tyyppiin joka tyydyttää heterokaipuita.

  8. norpatti Kirjoittaa:

    Keijo sait mut just tunteen itteni tosi vanhaksi :P

  9. Mitjo Kirjoittaa:

    Tää oli hyvä! Hatun nosto sulle! ;)))

  10. anna Kirjoittaa:

    mullon vähän sama. ootan maailmaa missä on ihmisiä eikä homoja ja heteroita ja kaikkia siltä väliltä. ettei enää tarvitse miettiä esim. jotain lakeja tollasten ‘määreiden’ alla.

    tää homoillan jälkeinen homokeskustelu on jotenkin absurdeissa mittasuhteissa (mitä, siinä jari tervonkin nettikolumnissa oli eilen yli 800 kommenttia). vaikea itse kuvitella et joillekin on niin kova paikka koko asia, itse vaikka olen kevyesti uskonnollisesta perheestä (nyt eronnut kirkosta), oon pienestä asti osannut ajatella vain että kaikki ihmiset on samanarvoisia. en oikein ymmärrä mistä ihmiset keksii ettei osa ihmisiä on alempana kun muut. niin vieras ajatus.

    joillakin ihmisillä on kyllä myös pakottava tarve sitten kysellä et mikäs sinä sitten olet.. se on kans vähän hassua.

  11. Kejjo Kirjoittaa:

    Eiks o järkee siinä, että varmistuu ennen kuin rupee iskemään?

  12. Sipe Kirjoittaa:

    Syyhän voi olla esimerkiksi se, että ihminen tottuu siihen, että häntä luullaan heteroksi joka käänteessä, ja siihen kypsyy. Tällöin voi tehdä mieli todeta jo kättelyssä, että olen muuten (esimerkiksi) biseksuaali. Tietysti on olemassa tällaisia ihania ihmisiä niin kuin sinä, jotka eivät oletuksillaan rajoita toisten seksuaalisuutta, mutta epäilen vähän että teitä on kuitenkin vähemmistö. Itsen määrittely tähän tapaan auttaa myös ei-heteroiden oikeuksien ajamisessa (kuten samaa sukupuolta olevien avioliitto).

    Vastaanpas minä tosikkomaisesti, mutta teki mieli, kun asiaa sarjakuvassa ihmettelit. Ihmettely ja oman mielipiteen ilmaisu on toki ihan ok noin ylipäätään. :)

  13. hdcanis Kirjoittaa:

    Heh, komppaan näkemystä vaikka Keijon kommentissa yhteisöntarpeesta onkin perää, aika pitkälle se on sitä identiteetin rakentamista mitä erityisesti nuorena tekee, ja rasittava hetero-oletus vielä päälle…
    Vaikka ihmisen seksuaalisuus onkin sen verran monimutkainen asia että aika harvaa pystyy kuvaamaan siististi yhdellä sanalla, ja joku voisi kysyä että onko se seksuaalisuus edes mitenkään se tärkein asia ihmisessä…

    Jotenkin noita määreitä on alkanut pitää yhä oudompina ja oudompina. Minä olen monia asioita mutta ei niistä mikään yksinään rajaa identiteettiäni.

  14. kummituseläin Kirjoittaa:

    Nostan lakkia ja kumarran syvään tästä hienosta sarjakuvastasi. Kuulostaa aika jännästi semmoselta, jota voisin sanoa itse. Hyvä juttu, että sinulla on mielipiteitä asioista ja että tuot niitä julki. Blogiasi on aina tosi kiva lukea :D Samaan malliin vain!

  15. Sapparo Kirjoittaa:

    Olen juuri samoilla linjoilla. Ihmisistä oletetaan 100% näiden olevan heteroita, mutta homoutta pitää alleviivata. Pitäisikö minunkin sitten omaa seksuaalisuutta kyseenalaistaessa sanoa “hei juu katselen lähinnä noita miehiä mutta naisetkin on kivoja että jos semmosen kivan naisen tapaisin niin mulle ei olisi ongelma seurustella tämän kanssa, vaikka minut pitäisi luokitella heteroksi”

    Ja sama pätee vähän muihinkin vähemmistöihin, oletetaan ihmisen olevan enemmistöä, mutta vähemmistöön kuuluvuutta tarvitsee erikseen sanoa.
    Paitsi että jos oot tumma-ihoinen, niin eipä tarvitse tulla kaapista ulos kavereille. Hei,tämähän saattaa olla vaihe,mutta luulenpa ihmiset olevani tumma.

  16. Sapparo Kirjoittaa:

    Ja hyi anteeksi tuommoinen pitkä vuodatus tuossa :D;;

  17. Pumpulaatti Kirjoittaa:

    Ex-poikaystäväni ei kauheesti tykänny, kun en osannut seksuaalisuuttani määritellä. Pelkäsi, että päätänkin yllättäen ryhtyä lesboksi.

  18. pikkulaku Kirjoittaa:

    Tämä on hyvä pointti senkin vuoksi, ettei seksuaalisuuden ainoat vaihtoehdot ole hetero-bi-homo. Seksuaalisuuden kirjo on laaja, eikä kaikelle ole niitä valmiita nimiä ja lokeroita. Aika älytöntä joutua esittelemään omaa suuntautumistaan, jos sen joutuu ilmaisemaan muodossa ‘enimmäkseen hetero, mutta kokeilunhaluinen’ tai ‘kaikki käy paitsi pojat, joilla on tekoblondattu tukka’. Noin niinkuin teoreettisina esimerkkeinä :)

  19. Reetta Kirjoittaa:

    Tämän sarjakuvan allekirjoitan täysin!

  20. Reetta Kirjoittaa:

    It couldn’t happen here -elokuvaa mukaillakseni: “I am bisexual. I am bisexual asexual. Neither men nor women turn me on.”

    :)

  21. Nöf Kirjoittaa:

    Mielenkiintoinen aihe. Olishan tosi hienoa, jos kaikki vois vaan olla sellaisia kuin on ilman kaikenmaailman määritteitä (ja onhan jotkut). Mutta mä ymmärrän kyllä silti hyvin sen, että haluaa luokitella itsensä jotenkin. Kun luokittelee itsensä (on vaikka homo, hetero tai bisse tai vaikka kasvissyöjä, urheiluhullu, hevari, Greyn anatomia -fani… mikä vaan), niin silloin samalla erottaa itsensä muista ja liittää itsensä ryhmään. Tää kuuluu ihmisyyteen. Vai onko olemassa ketään, joka ei koskaan itseään määrittelisi? Ihmisellä on tarve erottaa itsensä massasta jotenkin, mutta toisaalta olemme kuitenkin laumaeläimiä. Erottamalla itsemme eräistä liitämme itsemme samalla toisiin.

  22. Jamppa Kirjoittaa:

    Hauska huomata komppaavansa vähän keijjjoakin vaihteeksi, mutta totta kyllä, tämä “mä oon bi” -keskustelunavaukset ovat aivan ymmärrettäviä tilanteessa, jossa haetaan vertaistukea ja ymmärrystä.

    Muuten olen huomannut, että oman sukupuolisen suuntautuneisuuden korostaminen puheenaiheena tai omakuvan määrittelynä YLEENSÄ vähenee iän myötä. Heteronormista poikkeavat ystäväni eivät ole edes halunneet puhua siitä, miten rankkaa tämä homona oleminen taas tänään on. Enemmän huolta on apurahoista, gradusta, uudesta asunnosta, sairaasta lemmikkieläimestä tai – oijoi! – seurustelukumppanista.

    Kerran ravintolavaunussa juttelin pitkät pätkät erään naisen kanssa, joka lopulta ei enää pystynyt pidättelemään itkuaan. Hän kertoi, että on uskovainen ja kihloissa, muttei voi mennä naimisiin, koska puoliso sattuu olemaan nainen. L-sanaa ei taidettu sanoa kertaakaan, koska eihän hänellä muuta murhetta asiasta ollut. Mitä sitä turhaan kokonaan lesbona uhriutumaan?

  23. Keijukainen Kirjoittaa:

    Yhdyn tähän NIIN TÄYSILLÄ!

  24. osvald Kirjoittaa:

    täyttä asiaa!

  25. sisu Kirjoittaa:

    Vaatii vissiin hurjapäisyyttä tulla tänne näiden kommenttien sekaan sanomaan, että uskon Raamattuun sataprosenttisesti. En silti vähättele ketään (kuten joku Räsäsestä kommentoi) vaan yritän rakastaa lähimmäistäni niinkuin itseäni. Niin rakastaa Jumalakin, vaikka ihmiset tekisi mitä! :)

  26. sweetskull Kirjoittaa:

    Sä oot Milla loistava sarjakuvapiirtäjä, hauska ja avoin. Meillä on todella erilaiset suhtautumiset elämään (pidän sua aika pitkälti ituhippinä ja ernuna), mutta silti sun piirrokset ja tarinat niiden myötä ovat ehdottomasti parhaita sarjakuvia, mitä olen koskaan lukenut. Arvostan suuresti!

    Sun ajatuksenjuoksua on aina mukava seurata täältä, vaikka ei kaikesta samaa mieltä voi ollakaan, eikä pidäkään olla.

    Hauska tieto toi sun epä-heterous (ja epä-homous ja epä-bi-seksuaalisuus :P )

  27. Tea Kirjoittaa:

    mä katsoin viimesiä ruutuja sivusilmällä ja olin ihan varma, että jossain välissä luki “olen lapio”. hämmennyin.

    mä oon robertdowneyjuniorseksuaali.

  28. norpatti Kirjoittaa:

    Tea wtf :DDDD joo, mulla on näitä piiloviestejä täynnä mun sarjikset (oikeasti olen lapioseuksuaali).

    Sweetskull, jumaliste! Ernuksi ja ituhipiksi kutsumisen otan Suurena Kohteliaisuutena! <3

  29. oblomov jr Kirjoittaa:

    Sisu kirjoitti yllä ottavansa kirjaimellisesti todesta Raamatun Sanan. No hyvä! Entä se kohta Luukkaan Evankeliumissa, kun Jesse kehottaa kannattajiaan myymään kaiken omaisuutensa ja antamaan rahat köyhille, kysyn vaan? Mut sille nostan hattua, mitä sanoit kirjoituksessasi lähimmäisenrakkaudesta!!1

    Sen, mitä Milla tässä ymmärtääkseni tarkoittaa sanoi jo vanha hippi John Lennon v. 1967 piisissään: “All you need is love!”. Tästä oli Jessekin puhunut pari tuhatta vuotta aikaisemmin, jos Raamattuun, varsinkin Uuteen Testamenttiin, on luottaminen.

    Kiitos Millalle tästä hyvin pohditusta ja muutenkin hyvin tehdystä sarjiksesta!

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus



Tämä on sarjakuvataiteilija Milla Paloniemen (aka norpatin) blogi. HUOM! Blogi saattaa sisältää materiaalia, joka ei sovi lapsille! Ethän kopioi/irroita kuvia/sarjiksia niiden alkuperäisestä yhteydestä, (poikkeuksena sitaattioikeus) kiitos! Kaikki blogin sisältö (c) Milla Paloniemi (norpatti)

EVO facebookissa, TYKKÄÄ! :)

Tägit

Archives

Blogroll