Erään ihastumisen alku ja loppu

16.06.2015 - 17:49 / norpatti.


tapaushan
tapaushan2
tapaushan3
tapaushan4
tapaushan5

—–

ikava
ikava2
ikava3

——

loppu
loppu2
loppu4

Norpatti selittelee: Noh nojuu, täst nyt alkaa jo olla vähän aikaa, mutta piti sillon piirtää nää ja kun lojuivat aikansa tossa työpöydällä niin skannasin nyt “pois alta”.

Kategoria: sarjakuvat.
Tagit: , , , , , , , , , ,



8 vastausta - “Erään ihastumisen alku ja loppu”

  1. Miukk Kirjoittaa:

    Miksi ooot niin epätoivoinen ihmisten suhteen? Et osaa olla yhtään yksin. :/

  2. norpatti Kirjoittaa:

    Osaanhan mie. Mielelläni olenkin. Mutta romantikko mikä romantikko. Nää on edelleen juttuja jotka pitää käsitellä jotenkin ja mä teen sen piirtämällä. Piirtäminen mm. on just sitä yksinoloa.

  3. Milli Kirjoittaa:

    Hieno sarjis! Jotenkin syvä ja rehellinen ja viisas.

  4. larps Kirjoittaa:

    Samaistun taas fiilikseen (mä tosin oon aina ollut monogamisen suhteen perässä juoksija). Harmillisen usein tälläsissä tapauksissa törmää ylimpänäolevan kaltaisiin kommentteihin, vaikkei niillä tunnemyrskyillä oo mitään tekemistä sen kanssa, etteikö osais olla itsekseenkin. Mulla niitä myrskyjä on tullut aina, myös vakaassa hyvinvoivassa parisuhteessa (tosin tämänhetkisen parisuhteen aikana ovat laantuneet ja harventuneet hieman, ja kohdistuvat pääasiassa fiktiivisiin henkilöihin jne.) Se on ihan ok, tunteet on vaan tunteita, ja toisilla ne on huomattavasti herkemmässä kuin toisilla.

    Itse sarjakuvaan viitaten:
    Mulla ei oo ku huonoja kokemuksia tunteiden _hallinnasta._ Tunteisiin voi toki vaikuttaa, mutta ainoa tehokas hallinnan keino mitä oon ihmisillä nähnyt on tunteiden tukahduttaminen, ja se nyt ei ainakaan tee kelleen hyvää.
    Tunteiden _ymmärtäminen_ sen sijaan. Se, että tutkit ihan rauhassa omia tunteitas, uskallat mennä tarpeeks lähelle ja kokea ne. Katot mistä ne tulee, mitkä asiat niihin vaikuttaa, millasissa tilanteissa ja millasten ihmisten kanssa ne syttyy ja aktivoituu. Ne kertoo kuitenkin aika paljon siitä mitä kaipaat elämääs, ja tekee ihan hyvää antaa tilaa niille. Sit kun niitä tunteita ymmärtää, niiden kanssa on helpompi elää. Rankoissakin ylä- ja alamäissä voi hetkellisesti astua itsensä ulkopuolelle ja todeta et “tää on tätä, tää johtuu tästä. tää menee ohi, mut voin oppia tästä jotain”. Tunne ei häviä, mut sen kantaminen ei ehkä tunnu enää niin riipaisevalta.

  5. Reine Kirjoittaa:

    Tuttuja kipuiluja ihan viime kuukausiin asti. Heittäydy, luota, sanoivat ihmiset ja minä sanoin ei, kerran toisensa jälkeen ja sitten kuitenkin taas mentiin ja taas pudottiin ja taas noustiin polvet ruvella ja kerättiin lisää panssaria ettei enää ikinä. Kunnes jotain aivan muuta. Jotain jossa voi levätä, jossa ei ole kiire ja jossa on hyvä olo, ihan koko ajan. Jossa voi olla oma vajavainen itsensä. Totuttelen :)

  6. Saara Kirjoittaa:

    Mä niin tykkään ja arvostan näitä sun postauksia. Nää on niin rehellisiä, surullisia, kauniita.

  7. Muhvu Kirjoittaa:

    TOSI hyvät sarjakuvat! Oot taidokas!

  8. Liisukka Kirjoittaa:

    Tämä on niin hyvä ja koskettava. Tosi avointa tilitystä ja tunteiden läpikäymistä sarjakuvan keinoin, itse teen samaa kirjoittamalla runoja. Ihailen rohkeuttasi, koskettaa minua koska pystyn niin samaistumaan tähän.

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus



Tämä on sarjakuvataiteilija Milla Paloniemen (aka norpatin) blogi. HUOM! Blogi saattaa sisältää materiaalia, joka ei sovi lapsille! Ethän kopioi/irroita kuvia/sarjiksia niiden alkuperäisestä yhteydestä, (poikkeuksena sitaattioikeus) kiitos! Kaikki blogin sisältö (c) Milla Paloniemi (norpatti)

EVO facebookissa, TYKKÄÄ! :)

Tägit

Archives

Blogroll