Syysiltojen pimeydestä ryömii kimppuun hirviöitä ja mörköjä…

21.09.2017 - 2:22 / norpatti.


Noniin. Kuten aiemmin lupailin, niin tässä nyt tämä “mega-angstipostaus”. Piirtämällä ja kirjottamalla oon tottunut näitä syvimpiä fiiliksiäni yrjöämään ulos itsestäni, joten niinpä nämäkin on tehty juurikin terapiamielessä, omia ajatuksia ja fiiliksiä jäsentelemään, toivottavasti niistä on jonkinlaista lohtua taas muillekin. Näissä liikutaan nyt sellasella alueella, jota en oo koskaan aiemmin (no, 112 osumaa:ssa kyllä ehkä) täällä blogissa itsestäni paljastanut, mutta ajattelin, että jos jokin pelottaa ja ahdistaa ja hävettää, niin mennään sit sitä päin. So here we go. Kommenttiosio on (ainakin toistaiseksi) muuten spämmin ja asiattomuuksien varalta muutettu siten, että meigä hyväksyy  kommentit ennenkuin ne julkaistaan.

lahiesriippuvuus
lahiesriippuvuus2

——————

morkotyypit
morkotyypit2
morkotyypit3

——————

kysymyksia

——————

lammassaari
lammassaari2
lammassaari3
lammassaari4
lammassaari5
lammassaari6
lammassaari7
lammassaari8
——————

terapiaan
terapiaan2
terapiaan3
terapiaan4
terapiaan5

——————
itkueilopu
itkueilopu2
itkueilopu3
itkueilopu5

——————

taaonvaarin

——————

romantikko
  romantikko2
romantikko3
——————
etuoikeutettu
——————

suunnitelma

——————

marja
marja2
——————

yksinaisyyskohtaus
yksinaisyyskohtaus2
Hups, yritin ulkomuistista piirtää tätä vanhemmasta merkinnästä tuttua örmelöä nimeltä Yksinäisyys, mutta tuliki eri näkönen… Ehkä meistä vielä tulee kaverit.

——————

yxin
yxin2
yxin3
yxin4

——————

ensaanutunta
ensaanutunta2
ensaanutunta3

  ensaanutunta4

Kaikestan huolimatta oon kuitenkin hengissä ja saan kyllä aikaseksi muutakin, kuin tätä. Seuraavaksi sit taas jotain kepeämpää, I promise.

Oon muuten lueskellut Ben Malisen kirjaa Häpeän monet kasvot, ja tunnistanut joistakin kohdista hyvin vahvasti itseni. Siitä juttua mm. täällä.

Kategoria: sarjakuvat.
Tagit: , , , , , , , ,



14 vastausta - “Syysiltojen pimeydestä ryömii kimppuun hirviöitä ja mörköjä…”

  1. Muhvu Kirjoittaa:

    Nyt on tosi hyvää sarjakuvaa kyllä! Ja paljon! Kyllä lukijana kelpaa. Mutta toivottavasti sun tilanne viel rauhottuu! Terapiasta on hyötyä, kunhan on oikeenlainen terapeutti! Jos tulee huono, nii vaihda.

  2. Tea Kirjoittaa:

    Ihan todella tuttua luettavaa. Taistelen itse täysin samojen asioiden kanssa, mulla terapiaa takana 1,5 vuotta. Kiitos, että uskalsit laittaa nää näytille.

    Megatsempit, et ole yksin tän kanssa!

  3. norpatti Kirjoittaa:

    HUH miten helpottavaa kuulla! Ootko kokenu, et terapia on jeesannu? :o

  4. anomuumi Kirjoittaa:

    Miksi sun piti huumetesteissä/verikokeissa käydä ennen terapiaa? En oo koskaan moisesta kuullut.

  5. aikajana Kirjoittaa:

    Näihin on kovin helppo eläytyä – mustismöröt ja kumppanit on jokapäiväisiä kavereita :( Myös epävarmuus parisuhteen jatkumisesta (tai sen jatkamisen järkevyydestä) on tuttua. En oikeen voi sanoo muuta ku toivoo jaksamista <3 Uskon ja toivon et on mahdollista osittain päästä eroon, osittain oppii elää näidenkin mörköjen kanssa, vaikkei se olis helpoin mahollinen juttu :s Toivon että terapia auttaa!

    Oon lukenu sun blogia hissukseen Vuodatus-ajoista asti, ja pidin sen inspiroimana itekin pitkään sarjakuvapäiväkirjaa – se auttoi silloin tunteiden käsittelyssä paljon. Nyt ei oma aika ja jaksaminen oo piirtämiseen riittäny, mut iloitsen aina kun tänne tulee uusi päivitys. Kiitos tästä blogista!

  6. Päivi Kirjoittaa:

    Tosi tosi hienoa, että oot jaksanut ja uskaltanut mennä terapiaan!

    Kerron muutaman asian omasta elämästä. En todellakaan halua näillä jutuilla vähätellä sitä, mitä olet käymässä läpi. Haluan vaan kertoa mitä mulle on tapahtunut. :)
    Niin kauan, kun sua itkettää, sun asiat on vielä suhteellisen hyvin. Itse kärsin aikoinaan vuosia niin pahasta masennuksesta, etten itkenyt vuosiin. Olin vaan turtuneena sellasessa onnettomassa tilassa.
    Mulla on myös pahoja itsetunto-ongelmia oikeastaan ihan laidasta laitaan kaikilla elämän osa-alueilla. Menneet poikaystävät ovat ottaneet asiakseen murskata mun itsetunnon alemmas kuin pohjalukemiin, ja yksi vielä petti mua kaupan päälle (meidän ensimmäisen yhteisen asunnon tupareissa mun serkun kanssa).
    Sitten tapasin mun nykyisen poikaystävän. Nopeasti sille selvisi miten rikkinäinen ihminen mä olen. Se halasi ja lupasi, että me korjataan mut yhdessä taas ehjäksi. Sillä tiellä ollaan. Mun poikaystävä on myös saanut kärsiä mun exien tekemistä asioista. Tosi nopeasti se diagnosoi mulla yliajattelun. Mä mietin liikaa. Ja mitä enemmän mä mietin, sitä enemmän mä suurentelen asioita. On jotenkin tosi helpottavaa kuulla kesken turhan draamailun, että nyt on taas yliajattelu menossa. Se palauttaa silleen mukavasti kaiken taas paikoilleen. Jotenkin voisi lukea sun kuvien välistä, että sullakin on joskus tapana ajatella liikaa..?
    Tonneittain tsemppiä sulle! Oot pitkän tien alussa, mutta ainakin olet löytänyt sen tien, mitä pitkin kannattaa kulkea. Ja sitä tunnetta ei voi kuvailla, kun saa omat mörkönsä selätettyä. You can do it!!

  7. norpatti Kirjoittaa:

    Anomuumi: Ilmeisesti jos hakee kela-korvausta ni passitetaan testeihin.

  8. norpatti Kirjoittaa:

    Aikajana: Kiitos itsellesi, tuntuu äärimmäisen lohdulliselta lukee kommentteja, etten oo yksin mörköineni ja et tää mulle rakkain ja ominaisin purkutapani (piirtäminen) toimii vertaistukena. Huh huh <3

  9. norpatti Kirjoittaa:

    Päivi: Kiitti tarinasta! Joo siis yliajattelua indeed. Mä ehdin ajatella tuhatsatamiljoonaa ajatusta ja tuntea satamiljoonaa tunnetta euforisesta onnesta jäätävään pettymykseen ihan käsittämättömän lyhyessä ajassa. Osaan kyllä ajoittain olla ylpeä itestäni noin niinkuin taiteellisessa mielessä, et oon suht idearikas ja tarmokas duunaileen kaikenlaista, ja mun naiivi innokkuus ja lapsellisuus on taidejuttuja tehdessä tosi jees ominaisuus, mut sit kun se sama energia ja villit idikset kanavoituukin ja jumahtaa näihin ihan vääriin juttuihin niin ARRGH. Mä tarvisin päähäni sellaset kansiot mun tunteille ja ajatuksille, niinku tietokoneen työpöydällä, et vois vaan järjestellä, että noniin, tämän tunteen voin hyödyntää jossain musaprojekstissa ja tämä on hyödyllinen ihmissuhteissa. KIITOS tsempistä, arvostan hirveesti! <3

  10. Dud Kirjoittaa:

    Kai sä tiedät että sun ei tarvitse kouluttaa/totuttaa itseäsi kestämään ja kuuntelemaan sitä, että toinen huutaa sulle vihaisena? Aikuisella ihmisellä, myös sun poikaystävälläsi, on vastuu hallita impulssejaan. Sä pyrit hoitamaan itseäsi ja aloitit terapian, mahtava vastuullisen aikuisen päätös! Tsemppiä siihen. Ulkopuolisen silmin lukevana haluun kuitenkin muistuttaa, että sun mt-jutut ei ole syyllinen kaikkiin ongelmiin poikaystäväsi kanssa, vaan myös hänen tunneilmaisunsa vaikuttaa vähän puutteelliselta. Älä ota hänen ongelmia omiksesi, vaan huolehdi aina ensin omasta hyvinvoinnistasi ja aseta sille rajat.

    Nimim. Pitkäaikainen lukija, joka kitkutteli vuosia parisuhteessa syyllistäen itseään toisen huonosta käytöksestä ja kommunikaatiosta

  11. norpatti Kirjoittaa:

    Juu näistä on kyl onneks kyetty toistaiseks keskustelemaan ja oon ymmärtänyt, että en oo yksin syyllinen kaikkiin ongelmiin. Vähän jänskätti julkaista tätä merkintää, kun en haluu mustamaalata Sandea (lupa on toki kysytty). Pakko kuitenkin puolustella, että hän on kyllä ollut varsin pitkäpinnainen mun kanssa, ja kykenee järkevään keskusteluun, kunhan kumpikin rauhottuu, ollaan vaan molemmat suht räjähdysherkkiä. Nää omat rajat mulla on ehkä just onkin se isoin ongelma. Mutta kattelen nyt rauhassa terapiajuttuja ja rajotan dokailua ja tsekkailen niiden vaikutusta meidän meiningeihin. (Meillä on kuitenkin enimmäkseen oikein kivaa keskenämme!)

  12. Jonna Kirjoittaa:

    Heips Milla! Halusin vaa sanoo ihan mielettömästi kiitoksia tästä purkauksesta! Huippua ku uskallat olla nii rehellinen. Ite käyn läpi ihan samanlaisia asioita, miten onkin nii tuttua tuo kaiken yliajatteleminen! Ja voin sanoa, että terapia auttaa ja juomattomuus myös. Kaks parasta päätöstä mun elämässä, joita en oo katunu :)
    Hirveesti voimia sulle ja ihanaa syksyä!

  13. mlu Kirjoittaa:

    onks se dialektist käyttäytymisterapiaa tai kognitiivisbehavioraalist terapiaa mihin oot menossa?

  14. norpatti Kirjoittaa:

    Mä nyt toistaseks haeskelen sopivaa terapeuttia, ja toinen on kai kognitiivinen ja toinen dialektinen. Katotaa ny. Vähä pihalla et mikä mulle ees sopis.

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus



Tämä on sarjakuvataiteilija Milla Paloniemen (aka norpatin) blogi. HUOM! Blogi saattaa sisältää materiaalia, joka ei sovi lapsille! Ethän kopioi/irroita kuvia/sarjiksia niiden alkuperäisestä yhteydestä, (poikkeuksena sitaattioikeus) kiitos! Kaikki blogin sisältö (c) Milla Paloniemi (norpatti)

EVO facebookissa, TYKKÄÄ! :)

Tägit

Archives

Blogroll