50 tarinaa MINUSTA – osa 48: Perseestä

18.10.2017 - 23:22 / norpatti.




5 vastausta - “50 tarinaa MINUSTA – osa 48: Perseestä”

  1. Piia Kirjoittaa:

    Minäkin muistan rinkikulttuurin hyvin! Olen siis itse vuosikertaa ’89. Toki omalla kohdallani ringistä ei tullut koskaan lähdettyä muualle, koska olin klassisen ruma tyttölapsi ja se, josta lähinnä heiteltiin seksuaalissävytteistä läppää ällöttääkseen toista osapuolta.

    Mutta, mielenkiintoinen tarina! Itse muistan teininä pari kertaa ahdistuneeni, jos ringillä joku tuli liikaa ns. iholle, mutta sitä tapahtui harvoin. Itselläni toisaalta ei myöskään ollut koskaan kiikarissa pariutuminen tai edes satunnaisen säädön hankkiminen vastaavanlaisista tapahtumista, vaikka kaveripiiristä löytyikin pari “seksuaalisesti vapautuneempaa” yksilöä, jotka kyllä pakenivat ringiltä heti kuvaamasi kaltaisen episodin jälkeen. Kyse oli enemmänkin hauskanpidosta, ja perseiden puristelussa asia otettiin joko huumorilla tai ahdisteluna – omalla kohdalla tähän vaikutti lähinnä se, oliko osapuoli a) tuttu, b) humalassa, c) kiinnostava.

    Myöhemmin kohdalle osui sitten kyllä todella räikeitäkin häirintätapauksia (ei tosin ringillä yksikään), joista osaan tuli reagoitua, osaan ei. Näin jälkikäteen voin todeta, että omalla kohdallani teininä sitä ei välttämättä edes tunnistanut ahdistelua, vaan shokki tuli yleensä jälkijunassa parikymppisenä ja sen jälkeen. Ja mitä vanhemmaksi on tullut, sitä herkemmin reagoi asiattomaan käytökseen, vaikka asiattomasta huutelusta on pitkä matka kopelointiin.

    Ongelmana kaikissa ahdistelujutuissa on yleensä juuri uhrien syyllistäminen ja/tai se, että osapuolet eivät ymmärrä toisiaan, mikä on ongelmallista, koska kuten itsekin ilmaisit, se, mikä on toiselle harmitonta, voi toisesta olla aivan kamalaa. Suoraan sanottuna, jos nykyään yökerhossa joku puristaisi pakaraani toistuvasti, sanomista kyllä tulisi.

    Itsekin luin tuon leffa-alaa käsittelevän jutun ja olen sitä mieltä, että tuollaiset ovat täysin vastenmielisiä ja asiattomia tapauksia, joita ei voi perustella millään “läppä läppä”-jutuilla. Valitettavan usein etenkin suomalaisessa kulttuurissa häirintä laitetaan joko huumorin tai humalan, tai molempien, piikkiin. Itsekin olen pari kertaa heittänyt huonoa läppää ja tajunnut jälkikäteen, että helvetti, mitä tuubaa sitä tulikaan sanottua.

    Summa summarum, vaikea asia. Ja ahdistelluiksi tulleille traumatisoiva ja nöyryyttävä, varsinkin pitkään jatkuvana. Sitä ei voi kukaan lähteä kiistämään. Mielenkiintoista olisi tosin tietää, harrastettaisiinko tanssipaikoilla yhä samanlaista kohellusta nykyään, vai onko kyse vai menneisyyden jäänteestä? Ainakin ne tanssipaikat, joissa itse tuli käytyä, kuopattiin viimeistään 2010-luvulle tultaessa.

  2. Simba Kirjoittaa:

    Omasta mielestä yksi suurimmista ongelmista seksuaalisen ahdistelun kulttuurissa on se, että tytöistä kasvatetaan liian kilttejä. Niin kilttejä, ettei uskalleta tai kehdata sanoa että painu vittuun, tai ei soiteta poliisille. Hiljainen myötäily ja hymyily tarkoittaa hyvin helposti monille miehille hyväksyntää – mikä on tavallaan “ymmärrettävää” jos ksyeinen henkilö on täysin tumpelo mitä psykologiaan tulee, muttei tietenkään tee siitä hyväksyttävää.

    Joka tapauksessa – vaikka tietynlainen kohteliaisuus on hyve, ahdistelijalle ei koskaan tulisi olla kohtelias. Olen itse valitettavasti kovin usein todistanut tällaista kiltteyttä ja myötäilyä naisilta. Miksi kukaan ei puhu suoraan ja käyttäydy hyökkäävästi ahdistelijoita kohtaan? Itse syytän tapaa ja roolia johon naiset kasvatetaan, sekä tarvetta tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. Miksi naiset ovat usein niin epävarmoja ja hakevat hyväksyntää muilta? Varmasti ihan relevantteja kysymyksiä, joihin pitäisi yhteiskunnassa löytää jonkinlainen vastaus, jotta ahdistelukulttuuri saataisiin loppumaan. Ahdistelu ei todellakaan ole ok edes “leikillään”.

    Ja on muuten totta, että aika monet miehet uskovat naisten leikkivän vaikeasti tavoitettavaa, ja että naiset sanovat “ei” vaikka oikeasti haluavatkin jotain. Tämä perustuu kuulemma heidän omiin kokemuksiinsa siitä että toinen onkin lopulta tykännyt siitä.

  3. Emmih Kirjoittaa:

    Tunnistan ton perseenpuristelukulttuurin, tapahtui vielä 2000-luvun alussa myös keskemmällä pohjanmaata :) Nykyään hämmentyisin kyllä jos joku tulisi puristelemaan mutta sillon se tosiaan kuului flirttikulttuuriin ja oli aika viatonta. Kaveri kertoi joskus myöhemmässä teini-iässä (oli mua vuoden vanhempi) kuinka bileissä saatettiin mennä kaveripariskunnan kanssa makkariin sängylle vierekkäin pusuttelemaan, kopeloimaan ja tekemään fritsuja sille omalle poikkikselle, sillon se kuulosti siistiltä ja tavoiteltavalta asialta mut näin jälkikäteen ajateltuna melko sairasta touhua kuitenkin…

  4. laulau Kirjoittaa:

    Olen myös törmännyt ihmettelyihin kun olen yrittänyt kuvailla rinki-ilmiötä niille, joille se ei ole tuttu. Jatkossa saatan linkittää ihmettelijöille tämän jutun, oli nimittäin erittäin hyvin ja tyhjentävästi selostettu.

    Sori nihkeily, mutta mua myös vähän häiritsee, että tässä jollaintapaa piirretään kuvainnollinen yhtäläisyysmerkki etelä-pohjalaisuuden ja ikävien toimintamallien välille. Jussi-paita jne. Kohtuu alueellinen ilmiöhän tuo rinkihomma kai oli (on?), mutta joku tässä nyt vaan tuntui ikävältä, itse aiheen lisäksi tietysti.

  5. norpatti Kirjoittaa:

    Ah joo ymmärrän. Pointti siis siinä, että toi oli sillon hauskaa leikkiä, mutta kulttuurishokki iski sitten, kun lähti sieltä pois, eikä vastaavaa menoa ollutkaan enää pk-seudun baareissa tms. Mutta tunnistan edelleen itsessäni sen tietyn “ronskiuden/härskiyden” tms, joka on peruja näistä juurista, ja edelleen koen sellasia “ööh miten mun pitäis käyttäytyä?” fiiliksiä jos tulee joku flirttitilanne/iskuyritys. En siis dissaa tuota rinkimeininkiä, koska siinä oli (kirjoittamattomat) säännöt kyllä aikalailla selvillä ja esim jalasjärveläinen rakas ystäväni Heidi puristelee vielä tänäkin päivänä aikoinaan Kasinon ringiltä nappaamaansa Juha-aviomiestään :D Olispa mielenkiintosta lukea jonkinlainen tutkimus jostain Suomen sisäisistä kosketuskulttuureista/pariutumisrituaaleista.

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus



Tämä on sarjakuvataiteilija Milla Paloniemen (aka norpatin) blogi. HUOM! Blogi saattaa sisältää materiaalia, joka ei sovi lapsille! Ethän kopioi/irroita kuvia/sarjiksia niiden alkuperäisestä yhteydestä, (poikkeuksena sitaattioikeus) kiitos! Kaikki blogin sisältö (c) Milla Paloniemi (norpatti)

EVO facebookissa, TYKKÄÄ! :)

Tägit

Archives

Blogroll