En vaan OSAA!

Tagit: 50 tarinaa MINUSTA, norpatti viihtyy vähällä, pikkunorpatti.

Tagit: 50 tarinaa MINUSTA, joulu, laumaelämää, pikkunorpatti, v*tuttaa.

Oon joskus aiemminkin maininnut täällä lehdestä, jota tein kersana. Heppafrendit oli se nimeltään. En nyt tähän hätään löytänyt mistään yhtä kokonaista lehteä, josta olisin voinut skannata näytesivuja, mutta tää sarjis löyty.

Ai miten niin Lena Furberg-vaikutteita?

HF:ssä oli myös erilaisia lukijapalstoja, sekä tietenkin haastatteluita! Muistaakseni vuonna 1996 voitin Ilkka-lehden sarjiskilpailun jouluaiheisella “Polle Pullero”-tarinalla, josta palkintona pääsin muiden voittajien kanssa reissulle kauas eksoottiseen HELSINKIIN. Reissulla käytiin mm. Linnanmäellä, Heurekassa, Stockalla ja eduskuntatalossa, jossa Ilkka teki jutun Mari Kiviniemestä. Ja niin muuten tein minäkin! Harmikseni tallessa mulla ei ole toistaiseksi kuin tämä kuva. (Mari piirsi mulle myös hianon hepan, jonka nimi oli Larvan Lento!)

Ollaan muuten M:n kans kotoosin samasta kylästä, Alavallista.

Tagit: aarteita, heppoja, joulukalenteri, pikkunorpatti.

…tuli vastaan tuolla penkoessa. En tosin tainnut koskaan tätä lähettää. Oon varmaan ollu joku 8v.

Tagit: aarteita, heppoja, joulukalenteri, pikkunorpatti.

Tunteellinen siili

Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

–Kirsi Kunnas (runokokoelmasta Tiitiäisen Satupuu, Wsoy)

Se toinen tunteellinen siili by Milla Paloniemi. ^

Osasin tuon runon ulkoa jo joskus vajaa 3-vuotiaana, hädin tuskin puhumaan oppineena ja lausuin sitä ääneen Suurella tunteella (meillä on jopa nauhalla yksi lausumiseni, pitäis kaivaa se jostain). Runo on edelleen lemppareitani ja kentis sillä on ollut alitajuinen vaikutuksensa myös oman tunnerikkaan siilini syntyyn.

Viikonloppuna oli Tampereen kirjamessut jossa esiinnyin ja riemukseni lavalla ennen minua oli… itse Kirsi Kunnas! Kävin sydämen pomppiessa melkein ulos rinnasta änkyttämässä Kirsille tämän laskeutuessa lavalta miten rakastan hänen runoaan ja tietenkin esittelin itseni ja Siilini. Kirsi tokaisi hymyillen “panit sitten sen kiroilemaan!”. Enempää emme aiheesta keskustelleet ja epäselväksi jäi, onko Kunnas tutustunut sarjakuviini tarkemmin ja mitä on niistä mieltä. Yhteiskuvaan kuitenkin suostui! Hurraa! Kiitos kuvasta Vesa Kataistolle (tietenkin, koska Vesa on aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan!).

Kirsi, et varmaan pahemmin blogissani tai intternetin ihmeellisessä sekamelskassa ylipäätään juuri viihdy (näin ymmärsin kuunnellessani hetken lavalla jutteluasi), mutta jos joskus tänne eksyt, niin terveisiä ja kiitos! Ennenkaikkea maailman parhaasta runosta! <3

-Milla.

Tagit: elämä, lemppari, pikkunorpatti, tykkään.