En vaan OSAA!

Tunteellinen siili

Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

–Kirsi Kunnas (runokokoelmasta Tiitiäisen Satupuu, Wsoy)

Se toinen tunteellinen siili by Milla Paloniemi. ^

Osasin tuon runon ulkoa jo joskus vajaa 3-vuotiaana, hädin tuskin puhumaan oppineena ja lausuin sitä ääneen Suurella tunteella (meillä on jopa nauhalla yksi lausumiseni, pitäis kaivaa se jostain). Runo on edelleen lemppareitani ja kentis sillä on ollut alitajuinen vaikutuksensa myös oman tunnerikkaan siilini syntyyn.

Viikonloppuna oli Tampereen kirjamessut jossa esiinnyin ja riemukseni lavalla ennen minua oli… itse Kirsi Kunnas! Kävin sydämen pomppiessa melkein ulos rinnasta änkyttämässä Kirsille tämän laskeutuessa lavalta miten rakastan hänen runoaan ja tietenkin esittelin itseni ja Siilini. Kirsi tokaisi hymyillen “panit sitten sen kiroilemaan!”. Enempää emme aiheesta keskustelleet ja epäselväksi jäi, onko Kunnas tutustunut sarjakuviini tarkemmin ja mitä on niistä mieltä. Yhteiskuvaan kuitenkin suostui! Hurraa! Kiitos kuvasta Vesa Kataistolle (tietenkin, koska Vesa on aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan!).

Kirsi, et varmaan pahemmin blogissani tai intternetin ihmeellisessä sekamelskassa ylipäätään juuri viihdy (näin ymmärsin kuunnellessani hetken lavalla jutteluasi), mutta jos joskus tänne eksyt, niin terveisiä ja kiitos! Ennenkaikkea maailman parhaasta runosta! <3

-Milla.

Tagit: elämä, lemppari, pikkunorpatti, tykkään.

Tagit: 50 tarinaa MINUSTA, EVOilu, heppoja, koti, laumaelämää, piirtäminen, pikkunorpatti, ruoka.

Arkistoista tuli vastaan 11-vee norpatin traaginen heppatarina (ei omaelämänkerrallinen):

Tagit: ..., heppoja, joulukalenteri, piirtäminen, pikkunorpatti.

Tää on siis mun ekaluokan reppu. Nykyisen se toimii mun läppärilaukkuna!

Tagit: aarteita, norpatin muotiblögi, pikkunorpatti.

Mitähän mä taas tälläkin yritin sanoa? Super tajunnanvirtameiningiä…

Vihaan yleistämistä, vihaan sitä että puhutaan, että turkulaiset on sellasia ja tamperelaiset tollasia. Siis sitä, että nimenomaan tuomitaan ja dissataan sen perusteella missä joku sattuu asumaan. Huumori ja itseironia ja hauskat stereotypiat ovat asioita erikseen. Ärsyttää myös juuri se, mitä tein itse ennen, että ollaan ihan yltiö-ylpeitä juuristaan, eikä suostuta katsomaan maailmaa kuin siitä näkökulmasta. Tyypillinen “suomalainen turisti ulkomailla” -efekti siis. Asetetaan itsensä tahallaan johonkin lokeroon, josta ei voi astua ulos, ei sitten millään. On päätetty, että “minä en kuulu näitten joukkoon ja sillä sipuli.”

MUTTA. Vaikka pyrinkin heittämään nykyisin enemmän taka-alalle sen, mistä itse olen tai mistä joku muu on kotoisin/missä asuu, niin on joitakin vuosien varrella  tekemiäni havaintoja, mieleni keksimiä puhtaita yleistyksiä paljasjalkaisista pohjalaisista ja hkiläisistä, jotka edelleen jyskyttävät jossain tajunnassani ja jotka on rehellisyyden nimissä nyt pakko tuoda julki:

-“Pohjalaisuudessa” arvostan ehkä eniten ihmisten rehellisyyttä, rohkeutta ja reippautta tarttua hommaan kuin hommaan, vaikka siinä likaantuis kädet. Pidän myös viehättävänä piirteenä sitä hellyyttävää “junttiutta”, varsinkin miesten kohdalla; Sitä, että käsitellään tunteita menemällä hakkaamaan halkoja, ottamaan perkeleenmoiset löylyt jne. Ja arkista, maanläheistä huumoria.

Mitä en arvosta? Kapeakatseisuutta. Agressiivisuutta. “Homoja, hippejä ja neekereitä turpaan vaan!” -tyylistä ajattelua.

-“Helsinkiläisyydessä” tai “stadilaisuudessa” arvostan ihmisten yleissivistystä, valveituneisuutta ja erityisesti avoimuutta. Täällä asuu ihmisiä joka puolelta Suomea ja maailmaa, eikä heitä katsella nenän vartta pitkin. “Stadilainen ylpeys” osoittautui harhaluuloksi. Se olinkin minä, joka olin liian ylpeä. Olen useammin kohdannut uteliaisuutta, kuin dissausta, maalaistaustaani kohtaan.

Ärsyttää: saamattomuus ja yltiöpäinen mukavuudenhaluisuus. Puuttuu se reippaus. En jaksa ihmisiä, jotka eivät halua/jaksa tehdä mitään, vaan keskittyvät analysoimaan pikkuvikoja itsessään, joita sitten suurennellaan muille ja perustellaan miksi ei mitäkin asiaa voi tehdä/kokeilla. Tekee aina mieli sanoa, että “meeppä kuule pariksi viikoksi tuonne keskelle-ei-mitään luomaan paskaa ja lämmittämään puusaunaa.”

Noin. Kiitos. Anteeksi. Oma koti kullan kallis, ihan sama missä se on <3

Tagit: 50 tarinaa MINUSTA, laumaelämää, luonto, pikkunorpatti.